lauantai 17. toukokuuta 2014

Ensimmäinen luku

 "...ja vaikka se vaikuttaisikin kuinka mahtavalta tahansa, et voi tietää kuuluuko tyyppi johonkin järjestöön, vaihtoehtoja on monia!" Fabian luennoi synkällä tummalla äänellä.
"Äläkä keskeytä minua, neiti Berry. Tiedän kyllä että aiot huomauttaa, ettet huomannut minkäänlaisia yliluonnollisia merkkejä, mutta ei se ole ihmekkään kun kyse on sinusta! Voimasi vastaavat sadasosaa minun voimistani!"
 "Fabian... Hän on ihminen, viaton kuolevainen, hyvin erityinen sellainen. Hän tiesi minun olevan erilainen, erityinen. En tullut tänne sitäpaitsi haukuttavaksi. Olisi vain parempi jos ette olisi pakottaneet minua taikuudella tulemaan tänne", Rosalind totesi silmät punoittavina ja kosteina.
"Ja hän ei ole mikään eläin, puhu hänestä kunnioittavammin."
 "Hmph...", huoneeseen laskeutui hetkeksi syvä hiljaisuus. Mies katsahti Rosalindiä hetken päästä.
"Ja laskisit nyt edes huppusi!"
"Ei! En voi!" Keiju huudahti ja katsoi Fabiania pelokkaasti.
"Ja kuljet silti avojaloin!?"
 "Fabian, älä", Jeremias pyysi hiljaa.
"Turpa kiinni poika", Fabian murahti.
 "Minulla ei ole kenkiä, tiedän kyllä. Se johtuu siitä, että haluan tuntea maan sykkeen."
 "Hitto kun naiset ovat tyhmiä", Fabian jupisi ja porasi katseensa heidän välissään olevaan pöytään.
 "Fabian... Et aliarvioisi hänenkään voimiaan."
 "Ei tarvitse Jeremias, lähden ilman pyyntöäkin", Rosalind sanahti hiljaa ja lähti ovelle.
 "Ensi kerralla ei tarvitse "kutsua"."

XXX


 Rosalind hengitti raskaasti vetäen aina hetken välein kylmää syysilmaa keuhkoihinsa.
 "Hei Jeremias..."
 "Kyllähän sinulla vielä voimia on", Jeremias totesi hiljaa.
"Tuota en sanoisi voimiksi, pikemminkin äänekkääksi kävelytyyliksi", Rosalind totesi ja naurahti hiljaa.
"Haluan olla puolellasi, mutta on monia yliluonnollisia olentoja joiden erikoisimpia piirteitä ja voimia ei voi havaita."
"Mutta ei Midnightkaan ole paha sydämeltään ja sielultaan, vaikka se olikin osa Pimeää saattuetta."
"Mid on eri asia. Se on yksisarvinen. Ne ovat viisaita, mutta eivät omaa meidän motiivejamme."
"Tiesit sen kyllä. Pelkäät."
"Kiitos", Rosalind kuiskasi.
"Kaikki järjestyy", Jeremias hyssytteli puristaen hentoa keijua yhä lujemmin.
"Saatathan minut etupihalle?" Rosalind pyysi hennolla äänellä rikkoen hiljaisuuden.

XXX


 Rosalind lähes kaatui Jeremiaan syliin ja kuiskasi: "Kiitos."
 Hetken kuluttua nainen nosti hieman päätään kuullakseen paremmin Jeremiaan sanat.
 "Ole varovainen, yliluonnollisten välillä tapahtuu pian jotain."
 Hän tunnusteli kasvoissaan olevia pieniä tunnottomia kohtia ja pelkäsi.
 Pelkäsi katsoessaan laukkaavan yksisarvisen kavioita.
Pelkäsi nähdessään silmät.

XXX

Jakakaapas mietteitänne vähän. Keitä Fabian ja Jeremias oikein ovat? Ette kai ala epäilemään Aragornia? Midnightiä? Rosalindiä? Ja jos epäilette, kertokaas vähän enemmän. ;)
Toivon että laatu on ainakin siedettävää. Omasta mielestäni teksti alkoi osan loppupuolella vähän tönkkööntymään... :/ Sitten jos vielä tietäisin mitä ensi osassa tapahtuu.. :D Ai nih, päivitystahti tulee olemaan hidasta koska haluun panostaa enemmän mun päätarinaan, joten hoidan Elämän liekin puolella hommat ensin kuntoon seuraavan osan kohdalta ja siirryn sitten aina tänne. :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Prologi

 Tunti. Hengitä syvään. Tunti. Täydellisyyden tavoitteleminen on typerää. Puoli tuntia.
 Nouse ylös. Toimi.
 "Pystyn siihen kyllä. Vain kerran kuukaudessa. Kaksitoista kertaa vuodessa."
Keiju sinä olet, et ihminen. Hyst! Anna minun keskittyä.

XXX

 Ihmiset ovat tyhmiä. Vaikka kaltaiseni olennot omaavatkin paljon enemmän hyödyllistä tietoa kuin kuolevaiset, olemme yhtä tyhmiä. Niin täydellinen esimerkki, jos siis uskomme täydellisyyteen, oli ehdottomasti päätökseni juoda lasillinen.
 Tunsin nesteen valuvan kurkustani alas, maistoin edelleen ihanan, humaltavan juoman.
 Aika pysähtyi hetkeksi kuullessani äänen.
 "Oletteko kunnossa neiti? Viherrätte, oletteko sairas?"
 "Kovin ystvällistä, kiitos. Mutta olen kunnossa," totesin hiljaa hymyillen vienosti.
 "Saanko tarjota vielä yhden?" Hän kysyi ja soi minulle hymyn, pienen ja kauniin.
 "Vaikken usko yliluonnollisuuksiin, voisin sanoa sinun olevan hyvin erityinen."
 "Niin... Yliluonnollisuuksista en puhuisi, mutta niin tekin. Ensimmäinen aidosti kohtelias kuol... ihminen."
 Mies hymähti ja totesi "en sanoisi itseäni kohteliaaksi. Unohdin esittäytyä". "Aragorn."
 "Rosalind."
 "Kiitos. Toivoinkin aina tapaavani jonkun Rosalind-nimisen," Aragorn sanahti tyynellä äänellä, hymyillen kuitenkin hyvin haikeasti.
 "Toiveet on tehty toteutettaviksi."

XXX


 "Minun on nyt aika lähteä, herra... Tarkoitin Aragorn."
"Saanko soittaa sinulle?"
"Et. Mutta voit tulla käymään."

XXX


Toivon suuresti että piditte aloituksesta. Olen haikaillut yliluonnollisuuksien perään jo pitkään, mutta enpä ole mitään saanut aikaiseksi. Nyt sain! ;) Blogin ulkoasu on vielä hieman hakusessa, mutta koitetaan pärjätä. Jos teitä kertyy paljon, saatan uskaltaa lisätä Lukijat-boksin. Linkitystä saa kysellä! :)